testamentti_tulkinta

Testamentin tekeminen kannattaa jättää asiantuntijalle

Tässä tapauksessa tulkintaristiriidalta olisi vältytty kokonaan, jos Eeva P ei olisi tehnyt testamenttia.  Eeva P kuitenkin teki testamentin. Tulkintaristiriita olisi vältetty, jos testamentissa olisi otettu kantaa myös omaisuuden omistusoikeudesta, eikä vain käyttöoikeudesta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu 2015:46 tiivistettynä

Aviopuolisot Eeva P ja Eino P olivat määränneet keskinäisessä testamentissaan, että toisen heistä kuoltua leski sai käyttöoikeuden ensin kuolleen omaisuuteen ja että heidän omaisuutensa oli molempien kuoltua jaettava lain mukaan. Eeva P oli kuollut rintaperillisittä. Korkein oikeus katsoi, että Eeva P:n sukulaisia ei voitu testamentin perusteella pitää Eeva P:n kuolinpesän osakkaina. Heidän hakemustaan pesänselvittäjän ja pesänjakajan määräämiseksi Eeva P:n kuolinpesään ei sen vuoksi voitu hyväksyä.

Taustaa: Martti H sekä viisi muuta Eeva P:n sukulaista vaativat yhteisessä hakemuksessaan, että Eeva P:n kuolinpesä luovutetaan pesänselvittäjän hallintoon ja asianajaja T määrätään suostumuksensa mukaisesti pesänselvittäjäksi ja pesänjakajaksi kuolinpesään. He katsoivat olevansa Eeva P:n perillisiä ja kuolinpesän osakkaita Eeva P:n ja Eino P:n keskinäisen testamentin perusteella. Testamentin tulkinnasta oli syntynyt erimielisyys heidän ja leski Eino P:n välillä.

Jutun asianosaiset olivat erimielisiä siitä, kenelle omistusoikeus Eeva P:n omaisuuteen oli tämän kuoltua testamentin johdosta siirtynyt. Eeva P:n ja Eino P:n testamentissa ei ollut nimenomaista määräystä siitä, kenelle omistusoikeus ensiksi kuolleen puolison omaisuuteen siirtyisi tämän puolison kuollessa. Testamenttia ei voitu pitää omistusoikeuden siirtymisen kannalta selvänä. Ratkaistavaksi oli jäänyt, oliko käyttöoikeudella haluttu rajata eloon jääneen puolison omistusoikeutta ja jos oli, missä vaiheessa omistusoikeuden oli tarkoitettu siirtyvän Eeva P:n toissijaisille perillisille.

Martti H ja hänen myötäpuolensa ovat siis Eeva P:n sisaruksia ja heidän jälkeläisiään eli perintökaaren 2 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja Eeva P:n sukulaisia ja perillisiä. Eeva P on kuitenkin kuollut avioliitossa rintaperillisittä, minkä vuoksi hänen perillisensä olisi perintökaaren 3 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla leski Eino P, jollei Eeva P:n testamentista muuta johdu. Pykälän 2 momentissa puolestaan säädetään, että milloin eloonjääneen puolison kuollessa ensiksi kuolleen puolison isä, äiti, veli tai sisar tahi veljen tai sisaren jälkeläinen on elossa, saavat ne heistä, joilla silloin lähinnä on oikeus periä ensiksi kuollut puoliso, puolet eloonjääneen puolison pesästä.

Korkeimman oikeuden kannanotto

Korkein oikeus katsoo, että testamentin sanamuoto ja sen sisältö kokonaisuudessaan huomioon ottaen voidaan pitää varsin selvänä, että Eeva P ei ole halunnut antaa perillisasemassa oleville sukulaisilleen kuolinpesäänsä sellaista asemaa, joka oikeuttaisi heidät lesken elinaikana osallistumaan kuolinpesän yhteishallintoon tai vaihtoehtona sille vaatimaan kuolinpesän luovuttamista pesänselvittäjän hallintoon eikä myöskään esittämään pesän jakamiseen liittyviä vaatimuksia. Korkein oikeus siten katsoo, että Martti H ja hänen myötäpuolensa eivät Eeva P:n testamentinkaan perusteella ole Eeva P:n kuolinpesän osakkaita. Sanottu johtopäätös on sillä tavoin selvä, ettei Martti H:ta ja hänen myötäpuoliaan voida pitää Eeva P:n kuolinpesän osakkaina silläkään perusteella, että heidän oikeutensa olisi perintökaaren 18 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla riidanalainen.