Miten lapsen elatusmaksut määräytyvät?

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Laki ei kuitenkaan anna konkreettisia vastauksia siihen, minkä suuruinen elatusapu kattaa riittävän elatuksen. Elatusavun määrään vaikuttavat seikat on laissa kuvattu yleisluontoisesti. Oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö valmisteli yhteistyönä Ohjeen lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi. Ohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa käytäntöjä elatusapusopimuksia vahvistettaessa.

Täältä löytyy elatusapulaskuri, joka antaa suuntaa mahdollisen elatusavun määrästä
http://www.sosiaalikollega.fi/virtu.fi/laskurit/elatusapulaskuri

Elatuslain pääpiirteet

Lähtökohtana on siis lapsen oikeus riittävään elatukseen (ElatusL 1 §). Lapsen elatuksen tarve muodostaa elatusavun ylärajan. Elatuksen tarpeen ylittävä elatusapu ei ole lain mukainen, vaikka vanhemmalla olisi siihen varaa. Tämä saattaisi muutoin johtaa siihen, että toinen vanhempi osallistuisi todellisuudessa myös entisen puolisonsa elättämiseen. Tämä ei ole ollut lain tarkoitus.

Vanhempi saa toki vapaaehtoisesti maksaa lapsen merkkivaatteita tai kalliita ulkomaanmatkoja, mutta mitään lakiin perustuvaa velvollisuutta hänellä ei siihen ole. Lailla on pyritty kaikkien lasten yhdenvertaisuuteen, joten elatusapuun ei sisällytetä vanhempien varakkuuden mukaista ns. elintasolisää. Toisaalta elatusavun määrä arvioidaan aina yksilöllisesti. Siten tosiasiassa lapsen vanhempien varallisuus heijastuu elatusavun määrään lapsen elatuksen tarpeen arviointiin vaikuttavien yksittäisten seikkojen kautta (esim. lapsi on saattanut pienestä asti harrastaa kallista urheiluharrastusta).

Kun lapsen riittävä elatus on saatu määriteltyä, määritellään vanhempien elatuskyky. Vanhemmat vastaavat lapsen elatuksesta kykynsä mukaan (ElatusL 2.1 §). Kumpikin vanhempi on velvollinen osallistumaan lapsensa elättämiseen. Vanhemman elatuskyky lasketaan yksilöllisesti. Sen jälkeen verrataan vanhempien elatuskykyjä toisiinsa, jotta saadaan selville kummankin osuus lapsen elatuksen tarpeen kattamisessa. Voi siis olla täysin mahdollista, että toinen vanhemmista kattaa elatustarpeesta esim. 70% ja toinen vanhemmista 30%. Elatusvelvollinen vanhempi maksaa oman osuutensa rahana sovitulle tilille. Se vanhempi, joka asuu lapsen kanssa, osallistuu lapsen elatukseen maksamalla kaikki lapsen elämiseen tarvittavat kustannukset.

Mikäli elatusvelvollinen vanhempi on vähävarainen, hänen elatusapunsa muodostuu pieneksi. Mikäli hänellä ei ole elatuskykyä ollenkaan, hän ei maksa elatusapua lainkaan. Tällöin lähivanhempi joutuu kattamaan lapsen elämisen pääasiassa yksin. Tällöin lapsi voi saada Kelan maksamaa elatustukea. Lisäksi vähävarainen vanhempi voi saada asumistukea ja mahdollisesti myös muita yhteiskunnan tukia.

Lisätietoa Kelan sivuilta: https://www.kela.fi/ajankohtaista-henkiloasiakkaat/-/asset_publisher/kg5xtoqDw6Wf/content/elatustuki-ja-elatusapu-nousevat-vuoden-alusta

Lisätietoa THL:n sivuilta: https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/perheoikeudelliset-palvelut/lapsen-elatus

Tuomioistuimen päätös elatusasiassa

Mikäli vanhemmat eivät pääse keskenään sovintoon lapsen elatusasiassa, asia täytyy viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi haastehakemuksella. Asianosaisena ovat elatusvelvollinen vanhempi sekä lapsi. Lasta edustaa huoltaja.

Elatusapua koskeva vaatimus voidaan laittaa vireille myös silloin, kun vanhemmat hakevat avioeroa, avioerohakemuksen liitännäisvaatimuksena.

Pääsääntöisesti tuomioistuin vahvistaa elatusavun maksettavaksi siitä ajankohdasta alkaen, kun kanne on tullut vireille. Erityisen painavista syistä elatusapu voidaan vahvistaa alkamaan myös ennen kanteen vireille panoa, enintään yhden vuoden ajalta.

Tuomioistuin voi myös antaa väliaikaismääräyksen lapsen elatuksen turvaamiseksi. Väliaikainen määräys on voimassa, kunnes tuomioistuin lopullisesti päättää asiasta.

Elatusvelvollinen on hävitessään asian velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Toisena asianosaisena lapsi (puhevaltaa käyttää huoltaja) ei sen sijaan pääsääntöisesti joudu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, vaikka häviäisikin jutun elatusavun vahvistamisesta tai korottamisesta. Tämä epäkohta tarkoittaa sitä, että lasta edustava huoltaja voi prosessata tuomioistuimessa aika huoletta ilman kuluriskiä varsinkin, kun lapsi saa yleensä maksuttoman oikeudenkäynnin (lapsella on harvemmin tuloja ja varallisuutta, joten on oikeutettu oikeusapuun).

Asian hävinnyt lapsi voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain, jos siihen on erityistä syytä. Joskus tuomioistuin myös päätyy sellaiseen ratkaisuun, että kumpikin osapuoli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Laatinut: 29.12.2020

Susanna Tiainen, lakimies

Lakipalvelut S.Jokinen Oy

Kerro, miten voimme auttaa

Ota yhteyttä
Valitse toimipaikka